Tuija Silvennoinen - Uusi Blogaaja.fi -blogi

2017 aloitus

Se on taas uudenvuoden lupaukset kunniaan ja silleen. No.. Mie en tehnyt uuden vuoden lupausta, mutta lupasin kyllä aloittaa jonkin sorttisen tukidietin Mikon kisadietin oheen. Miun dietti nyt ei kyllä tuu olemaan yhtään niin rankka kuin sen, mutta jos nyt tässä vähän tiputellaa.

Viimeiset kaksi viikkoa vuodesta 2016 kului enemmän ja vähemmän ruokavalion mukaisesti, mutta lisää painoa ei ole tullut. Samoissa lukemissa aloitettiin vuosi 2017. Kun pääsisi taas takaisin reenin makuun, niin kyllä se kehokin siitä taas alkaa muokkaantumaan. Olin loppuvuoden kipeänä A-viruksen aiheuttamassa influenssassa ja salilla kävin 31.12 kokeilemassa, pelkkä tanko smithissä kyykätessä oli jaloille semmoinen rutistus, että raukat tärisi vielä kotonakin.

Koirakuume on vallannut minun sydämen ja pikkuhiljaa Mikkokin on siihen alkanut lämpenemään. Saa nyt nähdä mitä tämä 2017 vuosi tuo tullessaan, ainakin Mikon kevään kisaamisen jos ei muuta. Saa nähdä vaihtuuko tällä dietillä vaimo, auto, asunto vai tuleeko koira?

<3 Tuija

dieetti etenee?

6vko on menty nyt uuden ruokavalion mukaan ja kalorit on pienet, mutta se tehoaa. Aineenvaihdunnan elpymisestä on nähtävillä merkkejä, hikoilu on alkanut jälleen välillä pienistäkin asioista, paino on pudonnut ja vatsantoiminta on parantunut. Kukaan joka ei ole kärsinyt 7vrk ummetuksesta ei voi tietää kuinka ihanaa on, kun vatsa jälleen toimii säännöllisemmin kuin kerran viikossa.

kesäkuu (kuvassa vasemmalla) ja toukokuu (oikealla)

Mitään dieetti hehkutusta ette silti saa, viimeiset 6vko on ollut koko ajan nälkä, väsyttää, sunnuntaisin haluan vain nukkua ja vatsaan koskee. Tämä ei todellakaan ole elämän ihaninta aikaa, vaan ihanaa oli syödä kun oli nälkä. Mutta tämä on keino saada kehoni toimimaan ja minut voimaan hyvin omassa kehossani jälleen, ja se on kaiken tämän arvoista mikäli vuoden päästä voin sanoa, että rakastan jälleen itseäni.

Aamulenkeistä on tullut ihan kivoja ja aerobinen kunto on selkeästi kohentunut. Rasitusastmakin voi paremmin, koska ei ole tullut kohtauksia juostessa, jos vetää spurtteja hengitys kuulostaa koiran vinkulelulle.

Tällä hetkellä mielessä on vain, että enää 3 yövuoroa ja loma on koettanut. Se on suurin energiantuhlaus johon nyt pystyn, sillä silloin saan myös syödä vapaammin. En todellakaan kanna ruokavaakaa lomalle ja mittaile safkoja tai syö pelkkää protskujauhetta ja puddingia viikkoa. En myöskään ajatellut vetää mäkkisafkaa 5 krt päivässä jälkkäreineen. Vaan jotain sopivaa siltä ja väliltä, tärkeintä on lepo, aurinko ja perheen kanssa olo. Toivon mukaan tällä kertaa stressittömästi ilman kommelluksia ja lääkärireissuja… Tämän myös valmentajani tietää, en ole asettanut tavoitetta, että 4kk tiukka veto ja olen kunnossa. Tai ensi vuonna kisalavalle. Niissä ei olisi mitään järkeä tässä hetkessä. Tavoitteeni on vain voida hyvin ja pystyä tykkäämään jälleen peilikuvastani vuoden sairastamisen jälkeen. Sitähän kaikki me haluamme? Nähdä itsemme kauniina peilistä ja voida hyvin omissa nahoissaan. Se mitä se on miulle selvinneen tässä vuoden sisään, onko se paino sitten siinä vaiheessa 58kg vai 68kg aika näyttää.

naama

Päivittelen instagramiin kuvia löydät miut täältä: -> tuija.silvennoinen

Keep it real and be u <3 Tuija

Tiinan tarina

Tässäpä pieni tarina.. Oli kaunis elokuinen aamu, aurinko paistoi ja kastetta oli maassa. Pikku Tiina aloitti ekan luokkansa ja oli aivan innoissaan. Koulumatkaa oli harjoiteltu koko kesä ja liikennekäyttäytymistä ja -sääntöjä jo eskari vuosikin.

Kotona käytiin innostusta läpi yhdessä isin ja äidin kanssa, oli vaikeaa malttaa syödä aamupalaa, kun koulu jännitti. Kaikki siinä jännitti, koska kaveri odotti koulunpihalla oli jo kiire lähteä kävelemään 700m matkaa. Vain kaksi tien ylitystä ja aina katso molempiin suuntiin, muistutteli Tiinan äiti. Koska Tiina ei halunnut vanhempiensa saattavan häntä vaan älypuhelin ja pokemon äppi pitivät seuraa lyhyen matkan.

Ovi pamahti ja pikku Tiinan askel oli kevyt, hän muisti hienosti ylittää ensimmäisen kadun, ei autoja saa mennä. Toinen tien ylitys oli haastavampi, kesällä siinä kasvoi paljon pensaita ja tie kaartui mutkaan, sieltä ei näkynyt niin hyvin.

Samaan aikaan kuin Tiina oli kävelytiellä oli Pertti myöhässä kokouksesta, alueella oli 30km/h rajoitus, mutta kiire puski päälle ja kaasu jalka painoi. Pertin kotitie oli niin tuttu, ettei siinä ikinä sattunut mitään ja poliiseja ei näkynyt koskaan. Nopeasti unohtui koulujen aloitus, sekä kaikki muu, kun töistä soitettiin. Pertin puhelin lensi apukuskin penkille ja hän kumartui noukkimaan sitä, mitä siinä nyt sattuisi, kun hetken vain katsoo muualle ja vauhtiakin on naurettavat 60km/h.

Tiina katsoi reippaasti suojatien molempiin suuntiin, ketään ei näkynyt ja lähti ylittämään. Samaan aikaan kännykkä alkoi soimaan hän kaiveli sen esiin repun taskusta. Kaverit kyselivät joko hän on kohta koululla. Enää 200m ja hän olisi perillä, koulun portit jo näkyivät.

PAM! Tiina kolahti vastaantulevien autojen kaistalla suoraan Pertin konepeltiin, ja lensi komean ilmalennon katuun. Kuului kova rusahdus, kun pieni ruumis osui mustaan asfalttiin sen värjäytyessä punaiseksi. Tiinan koulumatka päättyi siihen, läheisten suru oli loputon ja Pertin elämä sellaisenaan ohi.

Mieti, miten ajat.

On taas se aika vuodesta, kun pikku pallerot suuntaavat kohti koulua ja innostuksen vuoksi harva muistaa kaikkia liikennesääntöjä heti. Tästä syystä niiden aikuisten ja nuorien olisi oltava fiksumpia kuin pienten ja katsella ympärilleen. Turvallista kouluvuotta kaikille isoille ja pienille liikenteessä liikkujille!

-Tuija

Kesäloma ohi

Nyt ne on lomat menneet ja pariin viikkoon mahtui paljon mieluisaa puuhaa. Äitin luona juoksentelin mäkijuoksuilla aamuaerobiset ja näytin lähinnä rantautuvalta mursulta, kuin ketterältä kepartilta. Siellä puskissa ötököiden keskellä ketään se ei tosin kiinnostanut, ei edes meidän koiraa Namua, joka lusmu jätti joka aamu miut juoksemaan yksin. Mikko yritti yhtenä aamuna tulla mukaan, mutta ”lonkkavaiva” sitten katkaisi sen hyvin nopeaan… Ja jännäjuttu, kun 20min olin jo juossut niin sitten haluttiin kyllä ylämäkeen juostakilpaa… Vaikea arvata kumpi oli siinä vaiheessa ketterämpi.

Töihin oli kyllä mukava palata 🙂 Oon viihtynyt Tunnehoivalla enemmän kuin hyvin ja töitä on piisannut. Itse ruokavaliolla olo on mennyt jo omalla painollaan, ystäväni nälkä tosin ei ole jättänyt miuta vielläkään rauhaan vaan piinaa läsnäolollaan joka päivä. Mikko väitti, että siitä olisi ollut jotain hyötyä ja vatsa pienentynyt, mutta en oo samaa mieltä. Ehkä sekin vaikuttaa omaan mielipiteeseen, että sain luvan puolikkaaseen vapaasyöntiin viime viikon lauantaille ja jotenkin tuntuu, että olisi huijausta jos keho olisi muka muuttunut.

Vaikka toista väitin, kävin kumminkin vaa`alla ja voin sanoa, että lukema oli ISO. En oo ees raskaana ollessa painanu näin paljoa, hieman hirvitti. Mutta no, se on vaan numero en aio ottaa ressiä siitä. BMI:n mukaan olen kuitenkin merkittävän ylipainoinen, kisalavallakin olin sen mukaan normaalipainoisen ylärajalla. Olen edelleen sitä mieltä, että ainut milloin se pitää paikkansa on ihmisen kohalla joka ei tee mitään. Peili on parempi mittari. On ollut jotenkin huojentavaa, kun ei itse tarvitse miettiä ruokiaan tekee vaan taas listan mukaan ja jättää aivot narikkaan. Mihin aivoja oikeastaan edes tarvitsee? Matala kalorisina päivinä ne on muutenkin jäässä. Koska tänään on yksi niistä päivistä ja toinen yövuoroni, ei oikeasti irtoa yhtään enempää. Toivon kaikille ressitöntä viikkoa, nauttikaa viikonlopusta ja luvatuista helteistä!

<3 Tuija

Uusi ruokavalio

blogger-image--362307200

Ekat päivät on menty nyt uudella ruokavaliolla, täytyy myöntää… Että nälkä on koko ajan. Ruokailuväli tuntuu iäisyydeltä, maha kurnii ja vaikka kuinka juo vettä ei se tunnu auttavan. Tulee mieleen jotenkin kisadietin loppuajat, vaikka tällä hetkellä rasvaa on enemmän kuin kylliksi kehossa ja luulisi vararavinnon käyttöön otettua keholla nälän laantuvan.

Aerobisia rykäistiin heti alkuun neljä kappaletta ja tänään kävin niistä ensimmäisen tarpomassa. Lenkin jälkeen sukelsin uuteen infrapunapussiini (entinen kuoli hyvin palveltuaan keväällä) ja hei kas kummaa! Miun tuli hiki! Oon aiemmin ollut jopa tunnin 60 asteen pussissa ilman hikeä, nyt se tuli jo muutaman minuutin jälkeen. Tämähän on siis lottovoitto miulle, koska se on merkki kehon toimivuudesta, se siis voi hyvinkin alkaa jälleen toimimaan ja tämä ei niin haluttu ulkomuoto olla historiaa vuodessa. Se olisi jo kyllä enemmän kuin täydellistä. Päällehän tää kaikista rankinta on, kun ennen oot normaalipainoinen/ihan ok kuntoinen ja yhtäkkiä olet jotain aivan muuta ja näet vaan negatiivisia asioita kehossa. Ihmisenä en ole muuttunut, mutta valitettavasti se ei kaikille riitä, että olet edelleen sama persoona. Ulkonäkö on nykyään tapetilla kaikessa ja kaikkialla. Vaatteita ostaessa on aina ongelmia, mitkään muut kuin treenivaatteet ei istu. Mistä tulikin mieleen, että ois upouudet käyttämättömät tummansiniset freddyt himassa, koko L. Itelle lahkeet aivan liian pitkät ja pohkeista liian leveät ovh 79.90€.

jäävuoriefekti

Hieman haasteita on tuottanut tämä iki-ihana vuorotyö ja siihen sovitettavat hierontatyöt. Ei ole paljoa ystäviä kerennyt näkemään ellei ne ole käyneet hieronnassa. Mutta enää viikko ja olen lomalla 🙂 Ilosaarirock kutsuu heinäkuun puolessa välissä ja ystävät! Pääsen miekin laittelemaan mökkikuvia, todennäköisesti juuri silloin sataa kuin esterinperseestä ja ukkostaa kuin viimeistä päivää. Mutta ei haittaa, olen silloin LOMALLA! 🙂

Palasin takaisin instagramin ihmeelliseen maailmaan ja sieltä miun elämää voi seurailla täältä: tuija.silvennoinen

Täältä sateisen lauantai-sunnuntai välisen yövuoron keskeltä toivotan kaikille hyvää heinäkuun alkua 🙂

<3 Tuija

Kulmien 3D mikropigmentointi

Kävin tänään Katarina Laguksen luona kulmakarvojen 3D mikropigmentoinnissa. Itse toimenpiteestä saat lisätietoja täältä: katarinalagus Nypin silloin 90-luvulla omat paksut kauniit mustat kulmani ohuiksi ja tätä olen sittemmin katunut. Silloin se oli muotia.. Sanotaan, että virheistä oppii. Ainakin se opetti sen, että omien lasten en anna samaa virhettä toistaa. Olen äärettömän laiska meikkaaja ja huono sellainen. Meikkaan vain pakosta ja kaikki mikä edesauttaa laiskuuttani menee heti kokeiluun.

IMG_1316 (1)

Luin paljon pigmentoinnista, näin kammottavia viiruja, jotka oli tehty tatuointimusteella ja sitten näin myös upeita kulmia. Eräs tekijä kuitenkin kiinnitti oman mielenkiintoni eniten, hän kertoi rehellisesti miten kulmat tehdään ja miten kammottavilta ne ensin näyttävät, kunnes alkavat parantumaan. Lisäksi laadukkaat työt nettisivuilla kuvina ja videoina toimivat itselleni täysinä myyntivaltteina. Unelmoin jo salaa kuinka saisin kulmani takaisin. Ihan noinhan se ei mene, mutta ainakin niistä saa paksummat ja laitetun näköiset.

Astuessani Katarinan ovesta sisään hän otti minut, tuntemattoman vastaan hämmentävän ystävällisesti. Kävimme läpi toimenpiteen, allekirjoitin paperit ja sain kotiin ”muistilistan” mitä ei saa tehdä 😀 Ettei vaan unohdu. Sama periaate kuin tatuoinneissa, pidä kosteana kunnes parantunut, älä ui/sauno/hikoile, älä raavi ym. Itse käytän omiin kulmiin basibact voidetta, sitä saa apteekista. Parantelin sillä omat tatuointinikin ennätysvauhtiin, se ei tee ihoon kalvoa bebanthenin tavoin, vaan hengittää koko ajan läpi pitäen ihon kosteana ja hoitaen sitä. Ainut haittapuoli siinä on, että sitä joutuu levittämään iholle useammin kuin esim. bebanthen voidetta.

”housut pois ja hommiin”, tai ei ihan. Peilikäteen ja makaamaan hoitopöydälle. Katarina piirsi ääriviivat, annoin hänelle vapaat kädet ja luotin ammattitaitoon. Sitten se alkoi… Rapsutus. Siihen ei oikein voi edes varautua, olin itse odottanut enemmän samanlaista tärinää kuin tatuoinneissa. Mutta pieni koukkumainen kynä vain raapii ihoa rikki. Välillä vähän työnnetään väriainetta rikkoutuneeseen kudokseen ja sitten desinfioidaan. Vasen puoli ei koskenut juurilainkaan, mutta ai että mikä makea tunne tuolla oikealla puolella olikaan, ilmeisesti se on paremmin hermottunut. Muutenkin yövuoron jäliltä ja liian vähillä unilla kokemus on vähintäänkin mielenkiintoinen 😀 Suosittelen saapumaan paikalle hyvin levänneenä.

IMG_1319 (3)

Katarina laittoi avohaavapuudutetta kulmaan vähentämään tuntemusta, kestin sen kuin nainen. Viimeiset kerrat kun samoja kohtia, joita oltiin jo useaan otteeseen raavittu alettiin taas rapsuttamaan tuntui jo sille, että eikö voisi jo lopettaa… Sama kuin jos kaadut ja saat asfaltti-ihottumaa jalkaan, sitten otetaan vaikka pinsetit ja raavitaan vähän viiltoja lisää sinne ja tänne. Mukavaa eikö? Mutta kauneuden eteen pitää vähän kärsiä? Itelläni on aika korkea kipukynnys eikä kokemus ollut mitenkään kauhistuttava, lähinnä epämukava. Onneksi tekijän ihana luonne ja ystävällisyys helpottivat tilanteen kestoa, ettei se tunti tuntunut ollenkaan niin pitkälle. Katarina on kyllä luotu asiakaspalveluammattiin, harvoin tapaa ihmistä, joka on heti halaamassa tuntematonta 🙂

Sovimme uuden ajan kulmien vahventamiseen ja paranteluun elokuun lopulle lomamatkani jälkeen, haluan nauttia auringosta Turkissa! Ja mikäli Katarina luet tätä laitan kyllä +30 uv suojaa kulmiin. Kulmat tulee olemaan rumat ainakin parisen viikkoa, kattellaan mitä jäljelle jää, kun ne paranee.

Bongasin niin sanotut unelma kisabikinit, tekijä on Heidi Parkkinen. Hintaa luomukselle tulee noin 1200€, itsellä ei ihan tuohon summaan olisi varaa. Mutta onhan nämä upeat! Jos joskus kehon saisi kuntoon ja jos joskus kaikki menisi hyvin ja jos joskus lisää jossittelua ainakin 3 sivun verran.. Niin olisihan tuollaiset aivan mahtavat kisalavalla!

Oikein hyvää juhannusta kaikille! Itse vietän omani töissä 🙂

<3 Tuija

Kuka minua valmentaa?

Työharjoittelu tuli päätökseensä, rankat kuukaudet ovat nyt takana hetkeksi. Vapaapäivät sujuivat vauhdikkaasti, olin joko hirvittävässä flunssassa tai pahoissa allergiaoireissa alkuviikon. Onneksi tauti talttui viikonlopuksi eikä mitään menoja tarvinnut peruuttaa. Kävin ihanalla Kaisalla, joka loihtii hiuksistani aina kauniit, nyt projekti tosin on kesken ja odotan jo 29.6 jolloin Kaisa laittaa tukan kuntoon. Näin ystäviä pitkästä aikaa ja viikonloppuna reissasimme Tampereelle.

Mikolla oli valmentajansa Jari ”Bull” Mentulan kanssa kuntotsekki, jonka tulos nyt jo tiedettiinkin… Tai ainakin kaikki muut tiesi paitsi Möykky. Kunto on hyvä. Mutta… Meidän perheestämme jatkossa molemmat ovat Jarilla. Juttelimme Jarin kanssa tilastani ja olin jo aiemmin laittanut suhteellisen kattavan infon sähköpostilla. Tämän myötä varmistui se, että haluan valmentajan, joka ottaa minut yksilönä ja antaa aikaa sille, jotta keho saadaan kuntoon. Sen myös sain. Jari oli niin ystävällinen ja ymmärtäväinen tilanteelle ja valoi minuun toivoa, että keho saadaan vielä kuntoon. Eikä tarvinnut edes ottaa vaatteita pois ja näyttää ”kuntoa”, luojan kiitos! Pelkäsin nimittäin sitä aivan kamalasti.

Pikainen visiitti Body Action liikkeelle, josta mukaan tarttui yksi BDA paita. Matka jatkui Diamond Clinic:lle ihanan Mirjan luo, joka loihti miulle upeat huulet! Vaikka kuva on otettu heti pistosten jälkeen ja ne ovat vielä turvoksissa pistoksista näyttävät ne jo nyt näteille. Mirja vaan on taituri, pistoksista ei tullut mustelmia ja lopputulos vain paranee koko ajan 🙂 En voisi olla tyytyväisempi. Samalla keskustelimme rasvaimusta, millainen toimenpide se on ja mitä se vaatii. Olen tätä miettinyt jo kauan vatsaan ja Mirjalta sain paljon tietoa toimenpiteestä.

diamond

Kotiin palatessa pysähdyimme nopsaan Toni Rämön ja Simo Bogdanoffin luokse Sporttimekalle Hämeenlinnaan. Ulkoa en ihan kaikkea muistanut, mitä täydennyksiä tarvitsin, mutta jotain ainakin lähti mukaan 🙂 Scitecin banaani protskusta on tullut uusi suosikki, se toimii hyvin myös pirtelöissä. Esim. jäisiä mansikoita, banaani prodea, maustamaton ja rasvaton soija jogurtti ja pikkasen vettä. Aivan törkeen hyvää, jos antaa makrot periksi mukaan vielä banskua niin tulee oikein kermaisa koostumus.

Sunnuntaille oli suunniteltu ystävän babyshower juhlat, mutta valitettavasti jouduin jättämään ne väliin orastavan migreenikohtauksen takia. Vähän lääkettä ja lepoa niin olo helpottui muutamassa tunnissa. Illalla kävin vielä hieronnassa Juha Mentulan luona, hän ottaa vastaan EastBody Malmin tiloissa. Juha hieroi selkääni ja etenkin oikean puolen lapaa/yläselkää, joka on ollut jumissa pari vuotta tapaturmasta asti. Juha käsitteli aluetta taitavasti ja kuunteli minua sekä kivunsietoa alueella. Ostin samalla Möykylle synttärilahjaksi hieronnan Juhalle, kun en nyt itse kärsi hieroa hänen paksua selkäänsä. Jos kiinnostuit löydät hänet täältä -> Juha Mentula

<3 Tuija

Katoa läski!

Viikko hurahti taas vilinänä ohi ja oli melkoisen tapahtuma rikas. Työharjoittelu alkaa vetelemään viimeisiään, enää 8 päivää tähellä. Haikea ja helpottunut fiilis, koska kevään koulu-urakka saa huikean päätöksen. Olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen omasta panoksesta, tammikuussa tuntui, että kaikki on ihan hepreaa. Menee ns. hilseen yli. Mutta, kun katsoo HOPS:n numeroita, niin ilmeisesti sitä onkin paljon parempi kuin itse uskoo, komea rivi 5 siellä vilisee. Onneksi asteikko on jotain muuta kuin 4-10…

mini

Kun yksi urakka päättyy.. Tai jää tauolle. (alkaa jälleen syyskuussa koulu) Toinen alkaa, nimittäin aion keinolla millä hyvänsä saada nyt kehon kuntoon. Olen kyllästynyt lääkäreiden lässytykseen se ottaa oman aikansa, jotta aineenvaihdunta alkaa taas toimimaan, ajattele, että tämä on vain sairaudesta kiinni… ym lässytykseen. Haluan oman kehoni takaisin, jossa minun on hyvä olla. Se ei tule helpolla, eikä välttämättä vuodessa tai edes kahdessa. Mutta haluan jälleen toivoa elämään, jotta se voi edes joskus alkaa toimimaan. On äärettömän rankkaa, kun oma peilikuva ällöttää tai et löydä vaatteita joita pitää. Ja jollei muuta, niin sitten imetään ne läskit hiiteen.

Varasin ajan itseni hemmoitteluun pääsen ihanan Kaisan luo laittamaan tukan kuosiin parin viikon päästä ja sitten ennen juhannusta KL Beauty Katarina Laguksen luo kulmien 3D mikropigmentaatioon. Olen pohtinut sitä kauan, sillä joskus teininä, kun oli muotia tuli nypittyä omat kulmat ohuiksi, onneksi ei aivan viiruiksi, mutta kuitenkin. Nyt saan taas lisää volyymiä kulmiin ja yksi asia vähemmän, jotta yleisilme on siisti ja edustava joka aamu. Tämä meikkaaminen ma-pe työharjoittelun aikana on käynyt nimittäin työlääksi ja haluan helpottaa elämääni tulevaisuutta ajatellen.

Käden kanssa kävin lääkärissä 31.5 Kampin Terveystalossa Ortopedi Mika Paavolan luona, jota voin lämmöllä suositella jos on vaivoja olkapäissä/käsissä. Sain lähetteen Töölön Sairaalaan ja nyt olkapäätä aletaan oikeasti tutkimaan, josko sille tosiaan voisi jotakin tehdä.

Kesän suunnitelmat alkavat olemaan selvillä, aikataulu on suhteellisen hyvin jo lyöty lukkoon. Vapaat täyttyivät puuhasta, sitten yövuoro putki, jota rytmittää muutama vapaa. Ja toinen yövuoro putki, jonka jälkeen pääsen Itä-Suomeen. Siellä onkin ohjelmaa tiedossa mökkeilyn ja Ilosaarirockin toimesta, kermaperseenä yövymme hotellissa ”aito” festarikokemus on riittävä mukavassa huoneessa lämpimän suihkun kera. Elokuussa ennen koulun alkua vietämme vielä yhden lomaviikon varmasti lämpimässä Turkissa, jonne varasin koko perheelle loman. En malta odottaa!

turkki

Hierontoihin ei tule ainakaan vielä katkoa, vaan ne jatkuvat ennallaan 🙂 Joten tervetuloa rakkaat asiakkaat entiseen malliin, ajat on tosin jo 19.6 asti menneet, ellei peruutuksia tule.

Ihanaa viikonloppua, onnea kaikille juhliville!

Yön raskas raataja kuittaa, over and out. -Tuija

Olkapään magneettikuvaus

helsingin_magneettikuvaus_logo

Kävin keskiviikkona Helsingin Magneettikuvauksessa, paikka oli mukava ja palvelu erinomaista. Kuvauksen jälkeen lausunto tuli parissa tunnissa ja hintakaan ei ollut mikään mahdoton. Voin lämmöllä suositella. Ihan kaikkea en itse ymmärtänyt tekstistä, kysyin siis kaverilta, joka kysyi kirurgilta, joka vastasi. Selkeää eikö? 😀

31.5 menen ortopedille juttelemaan ja sitten selviää mitä tehdään. Joten tätä odotellessa mennään eteenpäin. Joka tapauksessa kaikki ei ole kunnossa olkapäässä ja jotain tarttis tehä, puukotusta on ehotettu. Joten katotaan mitä tapahtuu.

13256481_10154181043149547_5996489213178030544_n

Viikot menee vauhdilla eteenpäin ja harjoittelukin alkaa lähestyä loppuaan. On ollut mielenkiintoista ja uutta opittavaa erittäin paljon, taskuun jää siis paljon hyvää tietoa 🙂 Vaikka rankkaa on ollut ja tunteja tulee hirveä määrä lyhyeen aikaan ja koska harjoittelu on palkaton on pitänyt viikonloput touhuta palkkatyötä.

TYömyyrä 5.8.15

Hyvää viikonloppua!

Mie vietän tämänkin viikonlopun töissä 😛 seuraava vapaa on 16.6 ja siihen onkin maailman ihaninta ohjelmaa tiedossa <3 Tuija

I`m back!

Hei pitkästä aikaa!

Pidin ”hetken” miettimistauon kaikesta ja kuinkas ollakkaan siinä välissä entisen blogialustani sivusto oli hakkeroitu eikä sitä enää ole. Tähän voisi tuumata, että olipahan taas miun tuuria, mutta otetaan puoliksi lasi täynnä asenne.. Joten aloitetaan kaikki siis puhtaalta pöydältä 🙂

Teille, ketkä ette miuta tunne teen pienen esittelyn:

Olen Tuija Silvennoinen 30v aktiivinen saliharrastaja, kisannut Bikini Fitneksen kääpiöissä vuonna 2014 keväällä. Treenaan East Body Malmilla ja teen hierontoja kotona. Perheeseeni kuuluu kaksi lasta, joiden leskeksi olen jäänyt vuonna 2006. Aviomieheni Mikko Silvennoinen os. Leppänen, kilpakehonrakentaja, jonka diettiä taas aletaan kohti lavoja luotsaamaan. Sekä ihana 3v Amstaffi narttumme Namu. Mikko on myös Fitfarmilla valmentaja ja PT, sekä Jari ”Bull” Mentulan valmennettava. 2014 heinäkuussa miula kävi ikävä työtapaturma, josta kerron myöhemmin. 2015 puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on sittemmin muokannut ulkonäköäni hyvin ei urheilulliseen suuntaan. Olen siis urheilija, joka ei näytä enää pätkääkään koskaan liikuntaa harrastaneelta. Hyvin erikoinen tilanne, joka on vienyt kauan aikaa hyväksyä, edes jollain asteella.

Noniin, missä siis nykyään mennään ja miksi media hiljaisuus? Pidin pari vuotta facebook sivua Tuija Silvennoinen, mutta koska kaikki ei mennyt niinkuin piti totesin lopettavani sen, en kokenut voivani antaa enää mitään tykkääjilleni, koska en enää näyttänyt urheilijalle. En voinut motivoida enää ketään positiivisesti, koska painin itse muuttuneen kehonkuvani kanssa, joka ei miellyttänyt itseäni. Sen lisäksi työtapaturmasta johtunut hermovamma oikeassa kädessä ja lavassa myös esti pitkälti treeni tasojen lujuutta. Nyttemmin sain tietää, että tuo hermovamma tulee olemaan pysyvä eikä siihen voi tehdä mitään, vaan kivut ovat ja pysyvät loppuelämän, eikä siis osaa oikeasta lavasta ja olkapäästä keho hermoita ollenkaan.

Tällä välillä olen kuitenkin ehjinä treenikausina saanut tuloksia ihan mukavasti, kyykky vapaalla tangolla 105kg x2, kunnes paine oli liikaa kaulanhermopunokselle ja oikea käsi puutui. Onneksi Mikko nosti miut ylös ja auttoi tangon alta pois <3 Räkkiveto 125kgx3, kunnes käsi jälleen petti. Näytin just sille, et hohhoijaa en viitti enää, kiitti mulle riitti. Prässi 300kg+kelkka aika monta toistoa 🙂 Leuanvetoa en voi tehdä ollenkaan, ylätaljaa välillä ja viparit sattuu ihan vitusti. Näin lievästi sanottuna, teen niitä silti, sillä mikään ei pahenna tai paranna kipuja. On siis aivan sama makaanko sängyssä kuuntelemassa niitä vai olenko salilla yrittämässä keskittyä johonkin muuhun kuin kipuihin.

Lopetin vakkari duunini hoitajana ja siirryin opiskelemaan Laurean Leppävaaran AMK turvallisuusalan tradenomi tutkintoa, ensimmäinen puoli vuotta on nyt takana ja olen todella tyytyväinen valintaani. Sain jopa kirjanpidosta täydet 5! Kiitos tästä kotiopettaja Reijalle, joka aktiivisesti yritti selittää tälle tollolle asioita. Keikkailen Tunne Hoivalle koulun ja tällä hetkellä menossa olevan työharjoittelun salliessa (jos olet hoitaja ja asut Helsingissä sekä keikkatyö kiinnostaa ole yhteydessä).

Olen tällä hetkellä keskustelemassa valmennukseen siirtymisestä ja aineenvaihdunnan käyntiin saamisesta, kisahaaveet ovat alkaneet olemaan hyvin häilyvä toive enää takaraivossa, joka välillä putkahtaa esiin. Mutta realistinen se toive tuskin enää koskaan on, ellei jonkin sortin ihmettä tapahdu. Tämän hetken tavoite on vuodessa saada keho toimimaan ja polttamaan rasvaa.

Tulen kirjoittelemaan vähän sitä sun tätä, koskien omaa elämää ja omia ajatuksia asioista. Yritän nyt löytää aikaa päästä kirjoittamaan aktiivisesti. Tällä hetkellä valloillaan oleva suuri matkakuume ei oikein onnaa olemattoman budjetin kanssa. Ilosaarirockkia odotan innolla, johon olemme kullan kanssa menossa ensimmäistä kertaa yhdessä <3 En malta odottaa! Mukavaa viikonloppua!

<3 Tuija