Hei pitkästä aikaa!
Pidin ”hetken” miettimistauon kaikesta ja kuinkas ollakkaan siinä välissä entisen blogialustani sivusto oli hakkeroitu eikä sitä enää ole. Tähän voisi tuumata, että olipahan taas miun tuuria, mutta otetaan puoliksi lasi täynnä asenne.. Joten aloitetaan kaikki siis puhtaalta pöydältä 🙂
Teille, ketkä ette miuta tunne teen pienen esittelyn:
Olen Tuija Silvennoinen 30v aktiivinen saliharrastaja, kisannut Bikini Fitneksen kääpiöissä vuonna 2014 keväällä. Treenaan East Body Malmilla ja teen hierontoja kotona. Perheeseeni kuuluu kaksi lasta, joiden leskeksi olen jäänyt vuonna 2006. Aviomieheni Mikko Silvennoinen os. Leppänen, kilpakehonrakentaja, jonka diettiä taas aletaan kohti lavoja luotsaamaan. Sekä ihana 3v Amstaffi narttumme Namu. Mikko on myös Fitfarmilla valmentaja ja PT, sekä Jari ”Bull” Mentulan valmennettava. 2014 heinäkuussa miula kävi ikävä työtapaturma, josta kerron myöhemmin. 2015 puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on sittemmin muokannut ulkonäköäni hyvin ei urheilulliseen suuntaan. Olen siis urheilija, joka ei näytä enää pätkääkään koskaan liikuntaa harrastaneelta. Hyvin erikoinen tilanne, joka on vienyt kauan aikaa hyväksyä, edes jollain asteella.
Noniin, missä siis nykyään mennään ja miksi media hiljaisuus? Pidin pari vuotta facebook sivua Tuija Silvennoinen, mutta koska kaikki ei mennyt niinkuin piti totesin lopettavani sen, en kokenut voivani antaa enää mitään tykkääjilleni, koska en enää näyttänyt urheilijalle. En voinut motivoida enää ketään positiivisesti, koska painin itse muuttuneen kehonkuvani kanssa, joka ei miellyttänyt itseäni. Sen lisäksi työtapaturmasta johtunut hermovamma oikeassa kädessä ja lavassa myös esti pitkälti treeni tasojen lujuutta. Nyttemmin sain tietää, että tuo hermovamma tulee olemaan pysyvä eikä siihen voi tehdä mitään, vaan kivut ovat ja pysyvät loppuelämän, eikä siis osaa oikeasta lavasta ja olkapäästä keho hermoita ollenkaan.
Tällä välillä olen kuitenkin ehjinä treenikausina saanut tuloksia ihan mukavasti, kyykky vapaalla tangolla 105kg x2, kunnes paine oli liikaa kaulanhermopunokselle ja oikea käsi puutui. Onneksi Mikko nosti miut ylös ja auttoi tangon alta pois <3 Räkkiveto 125kgx3, kunnes käsi jälleen petti. Näytin just sille, et hohhoijaa en viitti enää, kiitti mulle riitti. Prässi 300kg+kelkka aika monta toistoa 🙂 Leuanvetoa en voi tehdä ollenkaan, ylätaljaa välillä ja viparit sattuu ihan vitusti. Näin lievästi sanottuna, teen niitä silti, sillä mikään ei pahenna tai paranna kipuja. On siis aivan sama makaanko sängyssä kuuntelemassa niitä vai olenko salilla yrittämässä keskittyä johonkin muuhun kuin kipuihin.
Lopetin vakkari duunini hoitajana ja siirryin opiskelemaan Laurean Leppävaaran AMK turvallisuusalan tradenomi tutkintoa, ensimmäinen puoli vuotta on nyt takana ja olen todella tyytyväinen valintaani. Sain jopa kirjanpidosta täydet 5! Kiitos tästä kotiopettaja Reijalle, joka aktiivisesti yritti selittää tälle tollolle asioita. Keikkailen Tunne Hoivalle koulun ja tällä hetkellä menossa olevan työharjoittelun salliessa (jos olet hoitaja ja asut Helsingissä sekä keikkatyö kiinnostaa ole yhteydessä).
Olen tällä hetkellä keskustelemassa valmennukseen siirtymisestä ja aineenvaihdunnan käyntiin saamisesta, kisahaaveet ovat alkaneet olemaan hyvin häilyvä toive enää takaraivossa, joka välillä putkahtaa esiin. Mutta realistinen se toive tuskin enää koskaan on, ellei jonkin sortin ihmettä tapahdu. Tämän hetken tavoite on vuodessa saada keho toimimaan ja polttamaan rasvaa.
Tulen kirjoittelemaan vähän sitä sun tätä, koskien omaa elämää ja omia ajatuksia asioista. Yritän nyt löytää aikaa päästä kirjoittamaan aktiivisesti. Tällä hetkellä valloillaan oleva suuri matkakuume ei oikein onnaa olemattoman budjetin kanssa. Ilosaarirockkia odotan innolla, johon olemme kullan kanssa menossa ensimmäistä kertaa yhdessä <3 En malta odottaa! Mukavaa viikonloppua!
<3 Tuija
