Tässäpä pieni tarina.. Oli kaunis elokuinen aamu, aurinko paistoi ja kastetta oli maassa. Pikku Tiina aloitti ekan luokkansa ja oli aivan innoissaan. Koulumatkaa oli harjoiteltu koko kesä ja liikennekäyttäytymistä ja -sääntöjä jo eskari vuosikin.
Kotona käytiin innostusta läpi yhdessä isin ja äidin kanssa, oli vaikeaa malttaa syödä aamupalaa, kun koulu jännitti. Kaikki siinä jännitti, koska kaveri odotti koulunpihalla oli jo kiire lähteä kävelemään 700m matkaa. Vain kaksi tien ylitystä ja aina katso molempiin suuntiin, muistutteli Tiinan äiti. Koska Tiina ei halunnut vanhempiensa saattavan häntä vaan älypuhelin ja pokemon äppi pitivät seuraa lyhyen matkan.
Ovi pamahti ja pikku Tiinan askel oli kevyt, hän muisti hienosti ylittää ensimmäisen kadun, ei autoja saa mennä. Toinen tien ylitys oli haastavampi, kesällä siinä kasvoi paljon pensaita ja tie kaartui mutkaan, sieltä ei näkynyt niin hyvin.
Samaan aikaan kuin Tiina oli kävelytiellä oli Pertti myöhässä kokouksesta, alueella oli 30km/h rajoitus, mutta kiire puski päälle ja kaasu jalka painoi. Pertin kotitie oli niin tuttu, ettei siinä ikinä sattunut mitään ja poliiseja ei näkynyt koskaan. Nopeasti unohtui koulujen aloitus, sekä kaikki muu, kun töistä soitettiin. Pertin puhelin lensi apukuskin penkille ja hän kumartui noukkimaan sitä, mitä siinä nyt sattuisi, kun hetken vain katsoo muualle ja vauhtiakin on naurettavat 60km/h.
Tiina katsoi reippaasti suojatien molempiin suuntiin, ketään ei näkynyt ja lähti ylittämään. Samaan aikaan kännykkä alkoi soimaan hän kaiveli sen esiin repun taskusta. Kaverit kyselivät joko hän on kohta koululla. Enää 200m ja hän olisi perillä, koulun portit jo näkyivät.
PAM! Tiina kolahti vastaantulevien autojen kaistalla suoraan Pertin konepeltiin, ja lensi komean ilmalennon katuun. Kuului kova rusahdus, kun pieni ruumis osui mustaan asfalttiin sen värjäytyessä punaiseksi. Tiinan koulumatka päättyi siihen, läheisten suru oli loputon ja Pertin elämä sellaisenaan ohi.
Mieti, miten ajat.
On taas se aika vuodesta, kun pikku pallerot suuntaavat kohti koulua ja innostuksen vuoksi harva muistaa kaikkia liikennesääntöjä heti. Tästä syystä niiden aikuisten ja nuorien olisi oltava fiksumpia kuin pienten ja katsella ympärilleen. Turvallista kouluvuotta kaikille isoille ja pienille liikenteessä liikkujille!
-Tuija